Färsaarten talous

Färsaarten talous perustuu pitkälti kalastukseen ja kalateollisuuteen. Kalastus on ollut merkittävin elinkeino jo 1920-luvulta lähtien. Kalatuotteiden osuus ulkomaankaupasta on peräti 85 prosenttia. Kalansaaliin koko ja kalan maailmanhinta vaikuttavat suuresti Färsaarten talouteen. Färsaarelaiset kalastusalukset kalastavat vuosittain noin 360 473 tonnia. Suurimmat saaliskalat ovat makrilli, silli ja mustakitaturska. Kalanviljelylaitokset puolestaan tuottivat 62 783 tonnia lohta vuonna 2012.

Toimialat

Kalastus ja kalateollisuus

Kalastus on ollut 1920-luvulta lähtien Färsaarten merkittävin elinkeino. Färsaarelaiset kalastajat kalastivat 1970-luvulle saakka pääasiassa ulkomaisilla kalastusalueilla, mutta kansallisten kalastusaluiden laajentamisen jälkeen ala on siirtynyt käyttämään Färsaarten yksinomaista talousvyöhykettä. Färsaarten talouden riippuvuus kalateollisuudesta näkyi 1990-luvulla, kun maa ajautui pahaan talouskriisiin. Kalakannat romahtivat 1980-luvun lopulla, mikä vaikutti sekä kalastajiin että kalateollisuuteen. Se ajoi lopulta Färsaaret lamaan, joka oli pahimmillaan 1991–1994. Kalakantojen romahtamisen jälkeen kalastusta on pyritty hallinoimaan tehokkaammin, ja saarten kalastusala on 2000-luvulla tunnettu hyvästä hallinnastaan ja kestävästä kalastuksesta. Liikakalastusta pidetään silti kohtuullisena tulevaisuuden uhkakuvana. Toinen hieman pienimuotoisempi kalastuksesta aiheutuva ympäristöongelma on pohjatroolauksen aiheuttama vaikutus pohjaeläimiin.

Kalansaaliit ovat pysyneet 2000-luvun suurin piirtein samassa lukemissa, mutta vuonna 2001 kalatuotteiden vientiarvo kohosi jopa 4,2 miljardiin tanskan kruunuun. Vuonna 2012 färsaarelaiset alusten kalansaalis oli yhteensä 360 473 tonnia. Makrillia pyydettiin 107100 tonnia, ja seuraavaksi pyydetyimmät kalalajit olivat silli (51 352 tonnia) ja mustakitaturska (43 003 tonnia).

Iso osa kalansaaliista tuotetaan edelleen kalatehtaissa, joissa tehdään fileitä. 1990-luvun alun talouskriisin jälkeen teollisuus kävi muutoksen, ja tehtaista tuli isompia ja erikoistuneimpia. Lisäksi niiden lukumäärä väheni. Teollisuus tuottaa tuoreita, jäitettyä ja pakastettuja tuotteita markkinoille. Kalafileiden osuus viennistä oli vuonna 2008 noin 30 prosenttia.

Kalastuksen jälkeen toiseksi merkittävin toimiala on kalanviljely, joka tuotti 34 prosenttia vientituloista vuonna 2009. Se on kuitenkin nuori toimiala, ja kalanviljely alkoi Färsaarilla vasta 1980-luvulla. Ala koki nousukauden 1990-luvun lopulla, ja vuonna 2003 kalaa saatiin viljelylaitoksilta noin 62 000 tonnia. Tämä jälkeen tarttuva lohen anemia aiheutti tuotannon laskun, ja vuonna 2004 kalaa saatiin enää noin 37 000 tonnia. Tuotanto on ollut tämän jälkeen jälleen nousussa, ja vuonna 2012 viljelylaitoksilta saatiin 62 783 tonnia lohta.

Muut toimialat

Maanviljely on Färsaarilla melko pienimuotoista, ja sen osuus bruttokansantuotteesta on vain prosentin luokkaa. Saarilla tuotetaan vuosittain noin seitsemän miljoonaa litraa maitoa, joka kattaa kansallisen tarpeen. Kotimaiset maitotuotteet ja lampaanliha kattavat noin 75 prosenttia kulutuksesta. Sen sijaan naudanlihan tuotanto on hyvin vähäistä. Färsaarten noin 70 000 lampaasta tuotetaan lihan lisäksi villaa, jonka merkitys vientituotteena oli aiemmin merkittävä. Neulontatyöt ovat erityisen suosittuja, ja fäärinkielinen sanonta ”Ull er Føroya Gull” (”Villa on Färsaarten kultaa”) muistuttaa villan historiallisesta merkityksestä.

Rakennusalalla on ollut perinteisesti merkittävä tekijä saarten taloudessa. Saarelaisten kodit ovat tilavia ja suhteellisen moderneja. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla maailmanlaajuinen talouskriisi on kuitenkin hidastanut uusien rakennusten tekemistä.

Palvelusektorin osuus bruttokansantuotteesta on suurin kansantalouden aloista. Tukku- ja vähittäiskaupan sekä hotellien ja ravintoloiden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2011 9,7 prosenttia. Liikenteen, postin ja tietoliikenteen osuus oli 9,9 prosenttia, rahoitus ja kiinteistöalan sekä vuokratoiminnan 15,2 prosenttia, muiden yritysten 7,4 prosenttia ja julkishallinnon, koulutuksen, terveyden ja sosiaalityön 24,5 prosenttia.

Matkailualaan on pyritty panostamaan talouden monipuolistamiseksi, mutta sen merkitys paikallistaloudelle ja työllisyydelle on vielä pieni. Färsaarilla on kuitenkin potentiaalia erityisesti erikoismatkojen kohteeksi. Färsaaria on pyritty aktiivisesti markkinoimaan matkailukohteena ja samalla kehittämään matkailuun liittyvää palveluverkkoa, mutta vielä 2000-luvun alussakin Färsaarten matkailupalveluissa oli paljon puutteita. Vuonna 2006 Färsaarilla yöpyi noin 116 000 matkailijaa, ja niistä noin 75 prosenttia oli Skandinaviasta. Matkailijoiden määrä oli noussut vuodessa 19 prosentilla.

Öljyä on etsitty Färsaarten vesiltä vuodesta 1994 saakka. Britannian aluevesiltä, läheltä Färsaaria löytyi 1990-luvulla öljyä, joten on todennäköistä, että sitä on myös Färsaarten aluevesillä. Ensimmäiset öljyluvat annettiin vuonna 2000. Kolme ensimmäistä koeporausta tehtiin vuonna 2001, ja niistä yhdestä löytyi öljyä. Färsaarilta ei ollut vielä 2010-luvun alussa löytynyt taloudellisesti kannattavia öljylähteitä, mutta esimerkiksi vuonna 2012 käynnistyi seitsemän koeporausta. Niitä operoi Statoil yhteistyössä ExxonMobilin ja Atlantic Petroleumin kanssa.

Ulkomaankauppa

Färsaarilla on vapaakauppasopimus Euroopan unionin, Sveitsin ja Norjan kanssa sekä suosituimmuussopimus Venäjän kanssa. Lisäksi Färsaaret on perustanut Islannin kanssa yhteismarkkinat, joka takaa maiden välillä tavaroiden, palvelujen, pääoman ja työvoiman vapaan liikkuvuuden.

Färsaarten kauppatase on ollut 1980-luvun pääosin positiivinen, mutta vuosina 2003–2009 se oli negatiivinen öljyn korkean hinnan ja muutamien suurten alusten hankinnan takia. Tase painui negativiiselle uudestaan vuonna 2012. Färsaarten vienti on aika pitkälti riippuvainen kalatuotteista, jotka muodostivat vuonna 2011 noin 85 prosenttia kaikesta viennistä. Viennin kokonaissumma vuonna 2012 oli noin 5,5 miljardia Tanskan kruunua. Siitä noin puolet koostui jäädytetystä kalasta ja noin 30 prosenttia jäitetystä kalasta. Tuonti oli vuonna 2012 noin 6,7 miljardia kruunua. Suurimmat tuoduista tuoteryhmistä olivat liikennevälineet (noin 21 prosenttia) sekä öljy ja öljytuotteet (noin 20 prosenttia).

Färsaarten tärkeimmät kauppakumppanit ovat olleet Tanska, Norja ja Britannia. Vuonna 2012 eniten tuotteita vietiin Britanniaan, Nigeriaan, Venäjälle ja Alankomaihin ja tuotiin Norjasta, Tanskasta, Islannista ja Saksasta.

Työmarkkinat

Färsaarten kokonaistyövoima on noin 27 000 ihmistä. Vuonna 2008 Färsaarten työllisyystilanne oli Euroopan paras: 15–64-vuotiaista noin 91 prosenttia oli työelämässä. Kaikkiaan 32 prosenttia työikäisistä teki vain osa-aikatyötä. 2000-luvun taantuma on vaikuttanut kuitenkin myös Färsaariin, ja työttömyys nousi nopeasti vuoden 2008 alun 1,4 prosentista vuoden 2011 alun 7,7 prosenttiin. Tämän jälkeen työttömyys on jälleen lähtenyt laskuun ja oli helmikuussa 2013 enää 4,3 prosenttia.

Infrastruktuuri

Energia

Färsaarten sähkö tuotetaan 45 prosenttisista uusiutuvista energiavaroista. Fosiilisia polttoaineita käytetään kuitenkin sähköntuottamiseen, useimpien talojen lämmitykseen ja liikkumiseen. Saarilla tuotetaan energiaa 291 556 megawattituntia. Siitä noin 181 000 megawattituntia on tuotettu lämmöllä, noin 10 000 megawattituntia vesivoimaloissa ja noin 11 000 megawattituntia tuulivoimaloissa.

Liikenne

Färsaarille pääsee joko lentokoneella tai autolautalla. Färsaarten ainoa lentoasema on Vágarin lentoasema, joka sijaitsee Sørvágurissa Vágarin saarella noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Tórshavnista. Lentoasemaa käytti vuonna 2012 yli 225 000 matkustajaa. Färsaarten ainoa lentoyhtiö on Atlantic Airways, jolla on aikaisemmin ollut kilpailuakin. Färsaarista on säännölliset lentoyhteydet Kööpenhaminaan, Billundiin ja Reykjavíkiin.

Tällä hetkellä ainoa autolautta, joka liikennöi Färsaarilta ulkomaille, on Smyril Linen MS Norröna, jonka reitti kulkee Tórshavnista Tanskan Hirtshalsiin ja Islannin Seyðisfjørðuriin. Färsaarten tarkein satama on Torshávnin satama, jota kautta kulkee suurin osa saarten kansainvälisestä matkustaja- ja rahtiliikenteestä. Satamassa käy joka kesä keskimäärin 50 risteilyalusta. Torshávnin jälkeen suurimmat satamat ovat Klaksvíkissa, Tvøroyrissa, Runavíkssa ja Fuglafjørðurissa.

Färsaarten tieverkosto on laadukas ja koostuu pääasiassa kaksikaistaisista asfalttiteistä. Tieverkosto on 960 kilometriä pitkä, ja siihen kuuluu 18 tunnelia ja kaksi merenalaista tunnelia. Tunnelit ovat pääosin yksikaistaisia ja valaisemattomia, mutta niissä on säännöllisen välimatkoin levennyksiä molemminsuuntaista liikennettä varten. Julkinen liikenneyhtiö Strandfaraskip Landsins järjestää saarten sisäistä bussi-, autolautta- ja helikopteriliikennettä. Seitsemän autolauttaa yhdistää saaret, joiden välillä ei ole tieyhteyttä. Pisin lauttayhteys on Tórshavnista eteläiseen Suðuroyn saareen.

Viestintä ja tietoliikenne

Färsaarten ensimmäinen posti avattiin Tórshavnissa vuonna 1870, toinen Tvøroyrissä 1870 ja kolmas Klaksvíkissä 1888. Nämä postitoimistot olivat pitkän aikaa saarten ainoat, ja vasta 1900-luvun alkupuoliskolla lähes jokaiseen kylään avattiin oma postinsa. Ennen liikenneinfrastruktuurin kehittymistä postia kuljetettiin saarten välillä soutamalla ja pitkä matkoja kylien välillä kävellen. Postitoimistoja on lakkautettu 1960-luvun jälkeen, ja nykyään niitä on enää 15. Postiliikennekin on vähentynyt, kun muiden viestintävälineiden suosio on kasvanut.

Ensimmäiset puhelinlinjat rakennettiin vuonna 1906 ja samana vuonna perustettiin kansallinen puhelinyhtiö, joka muuttui yksityiseksi 1998. Färsaarten matkapuhelinverkko on kattava, ja kuuluvuus on hyvä pienemmissäkin kylissä. Maassa oli vuonna 2012 noin 58 700 matkapuhelinliittymää. Färsaaret on liitetty merikaapeleilla Shetlandinsaariin ja Euroopan ja Kanadan väliseen kaapeliin. Saarilla oli vuonna 2012 noin 16500 laajakaistaliittymää.

Lähteet

• Faroe Islands The World Factbook. 14.8.2013. Washington: CIA. Arkistoitu 23.2.2013. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
• Faroe Islands in Figures 2013 (pdf) 7/2013. Hagstova Føroya. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
• Information Memorandum 2009 (pdf) 11/2009. Landsbanki Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
• Pedersen, Søren Anker & Madsen, Jesper & Dyhr-Nielsen, Mogens: Faroe Plateau. (GIWA Regional assessment 13) Kalmar: University of Kalmar, UNEP, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.10.2013). (englanniksi)
• Taipale, Pilvi Riikka: Sankarimatkailijan Färsaaret. Helsinki: Like, 2006. ISBN 951-581-104-X